torstai 17. joulukuuta 2015

"Keppariharrastus on vajaiden puuhaa"

"Vajaata toimintaa. Ymmärtäisin, jos harrastajat olisivat 5v."

Tätä lausetta kuulee yhä joidenkin suusta. Vaikka keppihevosharrastus on jo melko suurta ja laajalle levinnyttä nykyään, vaikka järjestetään sm-kisoja ja kirjoitetaan harrastuksesta lehtijuttuja, vaikka koko touhua tuodaan esille nykyään yhä enemmän ja enemmän. Silti yhä harrastajia kiusataan ja pidetään päästään vajaina. Mielletään kepparit 5-vuotiaiden harastukseksi. Ymmärretään nukkekoteja ja pienoismalliharrastusta, virtuaalitalleja ja pitsinypläystä. Keppareita sen sijaan ei tajuta. Miksikö?


"Luulin aloittajan olevan joku kork. 10-vuotias, joka vain oli vahingossa eksynyt väärälle foorumille, mutta taisinkin valitettavasti olla väärässä..."

Ihmisillä on edelleen se mielikuva, että keppariharrastajat juoksevat pihalla risu jalkojen välissä ja huutavat hopotihoi. Hypitään ämpäreistä kyhättyjen esteiden yli ja mätkähdetään polvilleen maahan kun heppa pukittaa. Niinhän lapsetkin tekevät. Tuskin kukaan muu kuin harrastajat itse tajuaa mitä kepparilla oikeasti voi tehdä, ja miten pieni osa harrastusta keppi jalkojen välissä juokseminen on. Tai miten vaikeaa se voi olla. Olen tosi iloinen siitä keppihevosdokumentista mikä tekeillä on, ehkä se toivottavasti näyttää monipuolisen harrastuksemme sellaisena kuin se on. Monipuolisena harrastuksena, joka yhdistää hevoset, käsityöt, liikunnan ja virtuaalimaailman. Ei taida olla monta samanlaista ja yhtä monipuolista harrastusta.


"Sinänsä varmaan ihan kiva harrastus, tai kyllä mä ainakin joskus kymmenisen vuotta sitten siitä kovasti pidin, mutta mietityttää vähän että jos ikää alkaa olla yli 13 vuotta niin eikö ala olemaan jotenkin hankalaa ottaa itseään vakavasti? Siis eikö missään vaiheessa, kun laukkaa eteenpäin keppi, jossa on hevosen pää, jalkovälissänsä ja huudahtaa jotain "hiiop, Storm" tunnu siltä että miksi helvetissä oikein teen tätä?"

No, tuo on kyllä ihan totta. Kyllä mulla tulee aina välillä kepukalla ratsastaessa semmoinen fiilis, että mitä mä oikeen teen?

Joskus käännyn katsomaan menoani pihavaraston seinälle heijastuvasta varjosta. Hymyilen, on kivaa ja meen ihan hyvin, mutta hymy hyytyy.
Ratsastan keppiin hirtetyllä kangaskasalla, joka esittää hevosen päätä. Tai oikeastaan juoksen pientä ympyrää se jalkojen välissä. Musiikki pauhaa lähes täysiä kuulokkeista, jalat ovat hieman maitohapoilla. Seison siinä keskellä pihaa tuijottaen varjokuvaani ja hevosen pään siluettia. Mietin kaikkia niitä tunteja mitä oon käyttäy saman ympyrän juoksemiseen. Kaikkia tunteja mitä oon käyttänyt hevosten ja kotisivujen tekemiseen. Kaikkia niitä varmasti tuhansia euroja mitä olen käyttänyt keppihevosaiheisiin ostoksiin. Kaikkea aikaa jota oon uhrannut joidenkin vaivaisten keppihevosten vuoksi. Keppihevosten. 

"Mitä nukkeihin tulee, niin en itse harrasta, mutta esim. joku bjd-nukketouhu ei ole mun silmissäni vajaata tai edes samalla tasolla kuin jotkut keppihevoset. Ensimmäistä kertaa näin varmaan joskus kymmenen vuotta sitten jonkun keppihevossivuston tai mikähän olikaan ja pidin touhua jo silloin vajakkien juttuna. En käsitä, miten joku täysjärkinen nuori voi harrastaa moista touhua, ellei nyt sitten osallistu johonkin pikkusiskon leikkeihin paremmin ompelutaitoisena ihmisenä tms."

Ehkä tää sitten on vähän vajaata. Ehkä mun pitäisi lopettaa ja keskittyä tekemään niitä juttuja, mitä normaali 18-vuotias tekee.


Mutta aina mä muistan ne hyvät hetket ja ilon mitä kepparit on mulle antaneet. Jokaisen kisamatkan ja sen onnen kun mukaan tarttuu ruusuke. Sen, kun vihdoin onnistuu tekemään silmää miellyttävän hepan. Kun katsoo ratsastustaan videolta eivätkä silmät syövykään päähän sitä katsellessa. Kaikki ne kaverit mitä oon saanut. Kaikki reissut missä oon ollut. Monet olisi jääneet käymättä ilman keppareita, tai eivät olisi olleet ainakaan samanlaisia.

Tässä on jotain koukuttavaa. Jotenkin tää harrastus on pitänyt mut otteessaan melkeen 7 vuotta.
11 päivän päästä on Airellen synttärit. Pitkälle ollaan pötkitty.


"Mä olen tottunut sanomaan asiat niin kuin ne on, enkä kaunistelemaan.



Mutta ehkäpä sinä osaat keksiä jonkun nätin tavan ilmaista, että joku harrastus vaikuttaa vähän vajaiden puuhalta. No, ainakin lapsellista se on, mutta adjektiivi "lapsellinen" ei vielä ihan täydellisesti kuvaa mun mielestä sitä, mitä keppiheppatouhut mun mielestä on...

Pidän toki ilmakitaransoittoakin varsin vajaana juttuna, mutta kyllä keppihevoset vie siitäkin voiton."

2 kommenttia:

  1. Kiinnostaisi tietää mistä tuo sininen teksti on peräisin?
    Itse en tavallaan pidä tätä vajaiden puuhana, mutta tavallaan myös pidän. Juurikin tuo, että juoksentelee keppiin hirtetyn kangasmytyn kanssa jotain kenttää ympäri, ni se kuulostaa vähän vajaalta. Mutta jos tajuaa/pystyy ajattelemaan hiukan syvemmälle ja itse harrastajan näkökulmasta, huomaa ettei tää olekaan ehkä niin vajaata touhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho, tää on mennyt multa ihan ohi! siniset tekstit on lainauksia demi.fi-sivustolta eräästä keskustelusta c:

      Poista