Keppihevosmaailman muoti-ilmiöt

Instagramin myötä pari viimesintä harrastusvuottani ovat olleet URL-puolella erittäin aktiivisia. Instagram tulee tsekattua joka päivä useita kertoja, ja yhteensä instan syövereissä tulee vietettyä varmasti melko mukava osa päivästä. Instagramin kautta olen päässyt seuraamaan muiden harrastajien elämää lähemmin kuin foorumin tai kotisivujen kautta, ja oonkin tämän ja viime vuoden aikana ensimmäistä kertaa pannut merkille joitakin selkeitä muoti-ilmiöitä harrastajien keskuudessa. Tässäpä listattuna muutamia tämän ja viime vuoden in-juttuja kera mun mielipiteiden:

2015

Metriharjat: Tää muoti-ilmiö oli ihan hirvee, pakko myöntää :D Onneksi metriharjaheppoja ei enää näy niin paljoa. Viime vuonna ilmestyi ihan kymmenittäin heppoja jäätävän pitkillä harjoilla. Puhun siis oikeasti yli metristä. Musta niin pitkät harjat on vaan yksinkertaisesti rumia, ne eivät enää todellakaan muistuta harjaa vaan jotain elotonta rättiä joka roikkuu hepan kaulasta. Vielä jos tämmöisen tekee jostain raskaasta langasta, tyyliin 7 veljestä-langasta, niin ai että. Onneksi näitä ei oo tänä vuonna juurikaan näkynyt.

Meksikolaiset suitset: Joku kyselee minkälaiset suitset tekisi hepalleen. Kommentteja tulee 50. Noin 40 viidestäkymmenestä kommenteista on: "Meksariiit!". Meksikolaiset oli ihan ybersuosittuja viime vuonna, tänä vuonna suosio on vissin palannut vähän normaalimmalle tasolle.

Tiikerinkirjavat: Yhtä suosittua kuin metriharjat. Vimme vuonna pilkkuponeja tupsahteli kuin sieniä sateella.

Kisatiimit: Viime vuonna tosi moni tuntui perustavan kisatiimejä. Ideahan näissä tiimeissä on vissiin monilla se, että treenataan, pidetään leirejä ja valmennuksia sekä matkustetaan porukalla kisoissa yhdessä, ja tottakai päivitetään instaa siinä samassa. Viime vuonna ihan megasuosittuja, tänä vuonna ainakin osa kisatiimiaccounteista on vähän hiljentynyt vaikka suosittua kisatiimeily tänäkin vuonna taitaa olla.

Pidennysharjat: Moni keksi viime vuonna käyttää hiustenpidennyksiä keppareiden tukkana. Musta tää on ihan hauska idea, vaikka se on helppo kyllä vetää ihan pieleen. Jotkut pidennystukkahepot on tosi nättejä, toisilla pidennykset harjana on musta aika ruman ja luonnottoman näköisiä. Vaihtelee tosi paljon.

Palapelikirjavat: No, kirjavuus ylipäätään taitaa olla suosittua edelleen. Viime vuonna kuitenkin erityisen moni aloitti ns. tappoprojektin, eli hitonmoisen palapelikirjavan. Harrastajat kidutti itseään mitä mielenkiintoisimmilla pitsikuviokirjavilla ja se oli tosi hieno juttu. Tänä vuonna kirjavat on musta muuttuneet taas vähän normaalimpaan suuntaan, onneksi. Jotkut niistä tappokirjavista oli jo niin övereitä että huh.

2016

Realistiset keppihevoset: Tätä vuotta on menty vielä sen verran vähän aikaa, että itse en oo ainakaan vielä pannut merkille mitään ilmiöitä jotka olisivat ilmestyneet nimenomaan tällä vuodella, realistisia keppareita lukuunottamatta. Talvella nimittäin tupsahti yksi ensimmäisistä "realistisen mallin" keppareista, ja sehän sai räjähtävän suosion. Nyt tämmöisiä realistisempia heppoja näyttäisi olevan valmiina pari, ja lisää on tulossa.

Molempina vuosina:

PS of Swedenin suitset: Erityisesti High Jump Revolution-malli on ollut sekä viime- että tänä vuotena tähän mennessä todella suosittu, samoin kuin muutkin kyseisen merkin suitset. Viime vuoden hitti meksikolaiset ei ole vaikuttanut enää tänä vuonna niin suositulta. Itse kyllä ymmärrän PS:n suitsien suosion täysin, onhan ne tosi kauniita.

Velboa: Ok, velboa on ollut aina suosittua, mutta musta tuntuu että parina viime vuotena sen suosio on oikeen räjähtänyt. Velboahevosia tupsahtelee joka tuutista, niille on kysyntää ja pelkälle velboakankaalle samoin. Harrastajat tilaavat metreittäin velboaa toiselta puolelta maapalloa ja nyt Eurokangaskin on ottanut velboan valikoimiinsa (oli jo aikakin!!)

Erikoiset merkit: Näitä näkyi viime vuonna, niin myös tänä vuonna. Enää ei riitä että pollella on perus piirto tai tähti, nykyään hevosten otsissa, korvissa, turvissa, kauloissa ja muualla näkyy ties mitä kuvioita ja logoja unisieppareista pentagrammeihin ja Saarioisen kukosta tribaalilohikäärmeisiin. Jotkut tyytyvät hieman realistisempiin merkkeigin, kuten badger faceen tai pitsiläseihin. Joka tapauksessa kaikenlainen massasta poikkeavuus ja epäsäännöllisyys vaikuttaisi todella olevan muotia.

Cup-nimiset kisat: Kevät-Cup, Mariannecup, TalliXcup, Yksisarviscup, Kuhacup... Cup-nimiä on niin paljon että ne tursuaa kohta korvista ulos. Tää muoti-ilmiö alkaa jo käydä vähän ärsyttäväksi, pakko myöntää. Vähän mielikuvitusta niiden nimien kanssa hei. Ja opetelkaa mitä cup-kilpailu edes tarkottaa.

Sukkahevoset: Sukkahepat! Monen vanhemman harrastajan ensimmäiset karvaturpakaverit, ah, niin nostalgisia! Kangashevoset syrjäyttivät nämä söpöstykset pitkäksi aikaa, mutta ei se mitään, viime vuosina sukkaystävät ovat taas nousseet suosioon. Toisin kuin aikaisemmin, nykyään sukkahepat vaikuttavat olevan hieman kokeneempien harrastajien suosiossa. Ennenhän niitä pidettiin sellaisina aloittelijoiden hevosina. Toinen toistaan ihanempia nämä nykyiset sukkahepat ovatkin, tui.

Nylonriimut: Näitä ei musta niin paljoa näkynyt vielä 2014, mutta vuotena 2015 niitä alkoi näkyä enemmänkin. Nykyään nylonriimut eivät vaikuttaisi enää olevan minkään harvinaisuus jos katsoo sm-kisoihin tulevia myyntikamojakin.

Tälleen yleisesti nykypäivänä kepparimaailmassa kova sana taitaa olla toi erikoisuus. Halutaan erikoisia värejä, rotuja ja merkkejä. Asia, jonka suosio valitettavasti vaikuttaa olevan laskemassa on Suomen keppihevosfoorumi. Se on nykyään paljon hiljaisempi kuin pari vuotta sitten. Foorumiin liittyen asia, jonka yleisyys valitettavasti tuppaa kovaa vauhtia kasvamaan, on uusavuttomuus ja laiskuus. Kaikki pitäisi saada nopeasti paria nappia painamalla. Argh.

Tämmönen vähän erikoisempi postaus tähän välin. Ensi kerralla varmaan jotain SM-kisoihin liittyävää asiaa. Näkemisiin!

Liebster Award -haaste

Sainpas tämmöisen ovelasti palkinnoksi naamioidun haasteen. Sattuipa sopivasti, kirjoittelut kun on vähän taas jääneet. Kiitoksia tästä Taijalle ja Kht Hietaniemelle. Vastailen molempien kysymyksiin, mutta valitettavasti haastan tällä kertaa vain viisi ja keksin 11 kysymystä, en mä millään jaksa keksiä kahtakymmentä kahta :DD

Taijan kysymykset:

1. Lemppari suitsimalli ?
- Oon ihan ihastunut PS of Swedenin _ihan kaikkiin_ suitsimalleihin, hyvin tehdyt high jumpit nyt on erityisesti nannaa silmille. Näistä ihan perusmalleista enkut irrotettavalla kaksoisturpiksella on ehkä lempparit, ne kun on simppelit tehdä ja käy melkeen lajiin kuin lajiin.

 2. Minkälaisia kenkiä käytät ratsastaessa ?
- Lenkkarit mulla useimmiten on jalassa, joskus harvoin vedän tasapohjasilla. Ja villasukilla, vaikkei ne nyt kengät olekaan.

 3. Oletko koskaan satuttanut itseäsi pahasti ratsastaessa ?
- Iso reikä on joskus tullut polveen kun vedin nokalleni esteellä. Sen pahempaa ei onneksi ole käynyt.

 4. Mainitse kolme heppaihastusta jotka varastaisit muilta harrastajilta omaan talliisi.
- En mä voi valita vaa kolmea :DD Tää onki sit hankala, tiiän niin monta ihunaa pollea. Mekkalan Ivan, Vermillonin Jinx, Aphén Rook. Tadaa. (Puuh, tää oli vaikein kysymys näistä).

 5. Pidätkö mielummin yksin vai porukassa ratsastamisesta ?
- Porukassa ehdottomasti!

 6. Kuunteletko musiikkia ratsastaessasi ? Jos kuuntelet niin millaista ?
- Kyllä! En osaa enää ratsastaa ilman musiikkia. Yleensä tulee lähinnä jotain rytmistä elektronista kuunneltua, joskus myös instrumentaalista leffamusiikkia.

 7. Pidätkö enemmän aivottomista pukkikoneista vai rauhallisista maastomönkijöistä ?
- Rauhalliset maastomopot automaattivaihteilla on mun mieleen, en enää jaksa kauheeta riehumista :D Musta on tullut vanha.

 8. Ratsastatko fiilis- vai treenauspohjalta ?
- Treenauspohjalta yleensä jos menen koulua, esteitä ihan vaan fiilispohjalta. Koulua meen vakavammin ja haluan kehittyä, esteitä hyppelen lähinnä mielenvirkistykseksi kun jatkuva koulutuuppaaminen alkaa tympimään.

 9. Mistä hepasta et ikinä uskonut luopuvasi, mutta jouduit kuitenkin näin tekemään ?
- Simba oli mulle muutaman kuukauden ihan ykkönen ja aattelin herran olevan näitä heppoja joista en ikinä luovu. Mutta kappas vaan, Fredi tuli talliin ja kiinnostus Simbaan laski sadasta nollaan muutamassa viikossa. Simba on muuttamassa sm-kisoissa uuteen kotiin.

 10. Kepparivideoissa: ratsastuskoosteet vai editoidut väripläjäykset ?
- Editoidut väripläjäykset, kunhan edes joku roti on pidetty siinä värien käytössä :D

 11. Kuinka moneen kaveriisi olet tutustunut keppihevosten kautta ?
- Varmaan reilusti yli puolet on keppariharrastuksen kautta saatuja.

Hietaniemen kysymykset:

1. Kuinka monta keppihevosta omistat tällä hetkellä, luettele nimet?
- Yay, Fredi, Sugar, Dixie, Pyylevä, Samppa, Yolo, Allu, Fikki, Peikko, nimetön papurikko. Lisäksi Simba ja Chasse on vielä tallissa vaikka minä en periaatteessa niitä enää omista.

2. Oletko ikinä ratsastanut oikeilla hevosilla/poneilla?
- Kyllä. Omia hevosia löytyy 4 kappaletta.

3. Teetkö mielummin kepparisi itse vai tilaatko/ostatko muiden tekemiä? Miksi?
- Teen itse. Kiinnyn usein itse tehtyihin paljon enemmän kuin muiden tekemiin. Lisäksi keppareiden tekeminen on mulle nykyään iso osa tätä harrastusta ja haluan kovasti kehittyä. 

4. Oletko saanut uusia kavereita keppariharratuksen myötä? Keitä?
- Olen! Meillä on 18 hieman vanhemman harrastajan kanssa oma WhatsApp-ryhmä ja sanoisin että ollaaan kyllä kaikki kavereita keskenämme. 

5. Kuka oli ensimmäinen kepparisi? Nimi, rotu, sukupuoli?
- Black Pepper "Pippuri", shetlanninponi/russponi (en muista tarkkaan kumpi), ori

6. Asutko rivi-, pari-, kerros- vai omakotitalossa?
-Omakotitalo

7. Tärkein kepparisi?
- Connemaraori Alex of Adventure "Allu"

8. Millä kepparillasi hyppäät mieluiten?
- Allulla ja Dixiellä, pirteitä ja kevyitä esteponeja.

9. Mikä on pahin pelkosi?
- Pelkään, että jollekin läheiselleni sattuu jotain pahaa.

10. Pidätkö kauhuelokuvista?
- No jaa, menetteleehän ne.

11. Ketkä ovat lempinäyttelijöitäsi?
- Hmm tiiän tosi vähän näyttelijöitä ja katon enimmäkseen animaatioleffoja, mut tykkään kyllä Chris Pinen äänestä ihan hirveesti <3

Haastan:

Windna
Pumpuliaivot
Keppihevostalli Sulosointu
Kepukkaralli
Kepin jälkiä

Kysymykseni haastetuille:
1. Koulu vai esteet?
2. Onko sulla suosikkia "keppariratsukoista"? Kuka ratsastaja ja hevonen on vain luotu yhteen?
3. Onnistuuko sinulta paremmin orien vai tammojen teko?
4. Kivoin kisamuisto?
5. Pisin matka minkä olet matkustanut keppihevosiin liittyvän asian takia?
6. Millainen keppihevonen miellyttää silmääsi?
7. Minkä kokoisista heposista tykkäät?
8. Mitä harrastat keppareiden lisäksi?
9. Millaiset olisivat hyvät kisat?
10. Lempparikangas?
11. Entä lempiharjalankalanka?

Hepat talvitalliin... tai ei sittenkään

Pakkasta on ollut tänään -26 astetta.

MIINUS KAKSIKYMMENTÄKUUSI ASTETTA

That's a lot. Ja siltikin mun hepat majailee yhä varastossa, jossa on lähes yhtä kylmää kuin ulkona.
Mulla itseasiassa kävi tänään ensimmäistä kertaa elämässäni mielessä heppojen sisälle siirtäminen. Enhän mä halua noiden otusten jäätyvän tuolla pakkasessa. Varsinkin kun oon joka ikiseen käyttänyt ihan pirusti aikaa, vaivaa ja rahaa. Kipitin tallin ja melkein kuulin pakkasen paukkuvan. Kauhukuvat koppuraisiksi jäätyneistä hevosista pyörivät mielessä. Äkkiä kahmaisin joukon hevosia mukaani ja lähdin viemään kohti sisätiloja. Sain 15 hevosta vietyä verannalle, kunnes pysähdyin miettimään. Ei pakkasen jälkiä missään, kangas kunnossa, ompeleet ja liimaukset kunnossa. Ainoastaan suitset olivat aika koppuraiset jokaisella hepalla. Mitä pahempaa pakkanen voisi tehdä?Haluanko tosiaan tämmöisen lauman hevosia muutenkin täyteen huoneeseeni?
Täyskäänns, ja viisitoistapäinen kangaslauma takaisin talliin ja siististi karsinoihin. Ei talvitallia minulle.

Yhden asian tajusin heppoja kantaessa. Niitä on ihan hiton paljon. Jotenkin kun koko lauma on kököttänyt siististi karsinoissa, määrä ei ole tuntunut niin paljolta, mutta huhhuh kun sama määrä kasaantui verannan lattialle. Enhän mä käytä noista edes puoliakaan. Jos sm-kisoista saan myyntipöydän niin lähtee kyllä muutama asukki sinne myyntiin.

Muita kuulumisia? Ihan jepaa kuuluu. Kännykkä hajosi muutama päivä sitten joten instagramia ei juuri oo tullut päiviteltyä, joka vähän harmittaa. Talvi on mys vähän vähentänt ratsastusintoa, mutta ompeluinto on sentään pysynyt samana. Nyt on tekeillä Briman-nimiseen ruotsalaiseen kouluhevoon perustuva keppari. En voi sanoa keppariversioksi, sillä upottelin merkin vahingossa peilikuvana kun en ihan ajatellut hommaa loppuun asti :DD Muuten merkki on kyllä lähes täydellinen kopio esikuvan merkistä, ei vain tullut mieleen, että piirtäessäni merkit kaavoihin oikein päin ne näkyvät valmiilla hevosella peilikuvana. Uusiksi en kuitenkaan ala mitään upottamaan, joten menkn nyt noin. Nimeksi olen ajatellut Airelle's Briemania (hehe, Brie-mies), mutta lukkoon en oo mitään lyönyt. Tällä otuksella (ja Sampalla, jos saan esittäjän sille) ajattelin osallistua mahdollisesti 30.1 pidettäviin IRL-näyttelyihin. Teen oreille näyttelysuitset ja kaikki. Ehkä.

Onko teillä erikseen kesä- ja talvitalli? Tykkäättekö käyttää heppoja näyttelyissä? Tykkääääään.

"Keppariharrastus on vajaiden puuhaa"

"Vajaata toimintaa. Ymmärtäisin, jos harrastajat olisivat 5v."

Tätä lausetta kuulee yhä joidenkin suusta. Vaikka keppihevosharrastus on jo melko suurta ja laajalle levinnyttä nykyään, vaikka järjestetään sm-kisoja ja kirjoitetaan harrastuksesta lehtijuttuja, vaikka koko touhua tuodaan esille nykyään yhä enemmän ja enemmän. Silti yhä harrastajia kiusataan ja pidetään päästään vajaina. Mielletään kepparit 5-vuotiaiden harastukseksi. Ymmärretään nukkekoteja ja pienoismalliharrastusta, virtuaalitalleja ja pitsinypläystä. Keppareita sen sijaan ei tajuta. Miksikö?

"Luulin aloittajan olevan joku kork. 10-vuotias, joka vain oli vahingossa eksynyt väärälle foorumille, mutta taisinkin valitettavasti olla väärässä..."

Ihmisillä on edelleen se mielikuva, että keppariharrastajat juoksevat pihalla risu jalkojen välissä ja huutavat hopotihoi. Hypitään ämpäreistä kyhättyjen esteiden yli ja mätkähdetään polvilleen maahan kun heppa pukittaa. Niinhän lapsetkin tekevät. Tuskin kukaan muu kuin harrastajat itse tajuaa mitä kepparilla oikeasti voi tehdä, ja miten pieni osa harrastusta keppi jalkojen välissä juokseminen on. Tai miten vaikeaa se voi olla. Olen tosi iloinen siitä keppihevosdokumentista mikä tekeillä on, ehkä se toivottavasti näyttää monipuolisen harrastuksemme sellaisena kuin se on. Monipuolisena harrastuksena, joka yhdistää hevoset, käsityöt, liikunnan ja virtuaalimaailman. Ei taida olla monta samanlaista ja yhtä monipuolista harrastusta.

"Sinänsä varmaan ihan kiva harrastus, tai kyllä mä ainakin joskus kymmenisen vuotta sitten siitä kovasti pidin, mutta mietityttää vähän että jos ikää alkaa olla yli 13 vuotta niin eikö ala olemaan jotenkin hankalaa ottaa itseään vakavasti? Siis eikö missään vaiheessa, kun laukkaa eteenpäin keppi, jossa on hevosen pää, jalkovälissänsä ja huudahtaa jotain "hiiop, Storm" tunnu siltä että miksi helvetissä oikein teen tätä?"

No, tuo on kyllä ihan totta. Kyllä mulla tulee aina välillä kepukalla ratsastaessa semmoinen fiilis, että mitä mä oikeen teen?

Joskus käännyn katsomaan menoani pihavaraston seinälle heijastuvasta varjosta. Hymyilen, on kivaa ja meen ihan hyvin, mutta hymy hyytyy.
Ratsastan keppiin hirtetyllä kangaskasalla, joka esittää hevosen päätä. Tai oikeastaan juoksen pientä ympyrää se jalkojen välissä. Musiikki pauhaa lähes täysiä kuulokkeista, jalat ovat hieman maitohapoilla. Seison siinä keskellä pihaa tuijottaen varjokuvaani ja hevosen pään siluettia. Mietin kaikkia niitä tunteja mitä oon käyttäy saman ympyrän juoksemiseen. Kaikkia tunteja mitä oon käyttänyt hevosten ja kotisivujen tekemiseen. Kaikkia niitä varmasti tuhansia euroja mitä olen käyttänyt keppihevosaiheisiin ostoksiin. Kaikkea aikaa jota oon uhrannut joidenkin vaivaisten keppihevosten vuoksi. Keppihevosten. 

"Mitä nukkeihin tulee, niin en itse harrasta, mutta esim. joku bjd-nukketouhu ei ole mun silmissäni vajaata tai edes samalla tasolla kuin jotkut keppihevoset. Ensimmäistä kertaa näin varmaan joskus kymmenen vuotta sitten jonkun keppihevossivuston tai mikähän olikaan ja pidin touhua jo silloin vajakkien juttuna. En käsitä, miten joku täysjärkinen nuori voi harrastaa moista touhua, ellei nyt sitten osallistu johonkin pikkusiskon leikkeihin paremmin ompelutaitoisena ihmisenä tms."

Ehkä tää sitten on vähän vajaata. Ehkä mun pitäisi lopettaa ja keskittyä tekemään niitä juttuja, mitä normaali 18-vuotias tekee.

Mutta aina mä muistan ne hyvät hetket ja ilon mitä kepparit on mulle antaneet. Jokaisen kisamatkan ja sen onnen kun mukaan tarttuu ruusuke. Sen, kun vihdoin onnistuu tekemään silmää miellyttävän hepan. Kun katsoo ratsastustaan videolta eivätkä silmät syövykään päähän sitä katsellessa. Kaikki ne kaverit mitä oon saanut. Kaikki reissut missä oon ollut. Monet olisi jääneet käymättä ilman keppareita, tai eivät olisi olleet ainakaan samanlaisia.

Tässä on jotain koukuttavaa. Jotenkin tää harrastus on pitänyt mut otteessaan melkeen 7 vuotta.
11 päivän päästä on Airellen synttärit. Pitkälle ollaan pötkitty.

"Mä olen tottunut sanomaan asiat niin kuin ne on, enkä kaunistelemaan.

Mutta ehkäpä sinä osaat keksiä jonkun nätin tavan ilmaista, että joku harrastus vaikuttaa vähän vajaiden puuhalta. No, ainakin lapsellista se on, mutta adjektiivi "lapsellinen" ei vielä ihan täydellisesti kuvaa mun mielestä sitä, mitä keppiheppatouhut mun mielestä on...

Pidän toki ilmakitaransoittoakin varsin vajaana juttuna, mutta kyllä keppihevoset vie siitäkin voiton."

Ihanan kamala Instagram

Ah, Instagram. Syy miksi Vanuaivot-blogin päivittely on jäänyt todella vähälle, lähes kuihtunut kokonaan. Tuo kakaroiden ja turhien draamojen mekka.
Ei, mä en nyt kohdista tätä kehenkään tiettyyn henkilöön.

Instagram on varmaan mun tän hetken lempparisovellus. Kuvia pystyy lisäämään helposti ja nopeasti ja muiden kuvat näkee helposti ja nopeasti. Nykyään lähes jokainen keppihevostalli löytyy instasta, ja Suomen Keppihevosfoorumi on hiljentynyt aavistuksen (nyyh). Instagramin kautta olen oppinut tunnistamaan monet tallit, joista en ole ennen kullutkaan. Sen kautta on tullut myös tutustuttua kivoihin ihmisiin. Mutta voi että kun se on täynnä paskamyrskyjä.

Instagramissa tuntuu olevan liiankin monta ihmistä, joilla on luetunymmärtäminen hieman hakusessa ja ottavat nokkiinsa joka helvatun asiasta. Kuvatekstejä ei lueta tai ymmärretä, ostohuijauksia ja törkeyksiä myyjiä kohtaan tapahtuu ja draamaa syntyy, voi että kun sitä syntyykin. Joku on tyytymätön asiaan tai toiseen, valittaa siitä instassa ja pian koko insta on täynnä hästäg-sanoeipinkeillesateenkaariyksisarvisille-kuvia. Se on välillä vähän pelottavaakin kuinka nopeesti kaikki leviää, ja pienestä toteamuksesta paisuukin iso hulabaloo.

Sitten nämä ostohuijaukset. Oon saanut kuulla niistä liian paljon. Ja pahinta eivät edes ole ne, vaan se, ettei ostetun hevosen virheistä viitsitä ilmoittaa ystävällisesti hevosen tekijälle, joka voisi ehkä korjata hevon. Ehei, sen sijaan pistetään koko komeudesta kuva instaan, että kattokaa nyt saatana ku tässä hevosessa on kaikki päin persettä #sanoeiperseille. MIKSI? Miksei vaan voi ilmoittaa hevosen tekijälle asiasta, sen sijaan että pilaa tekijän maineen yhdn pienen virheen tai "virheen" takia. Mikäli tekijä on taitava, todennäköisesti virhe johtuu ihan siitä miten ostaja hevosta käsittelee. Vaikka täytöstä. Älkää nyt herranjumala tulko valittamaan tekijälle että hevo ei miellytä jos olette itse täyttänet otuksen päin persettä. Hevosta ei täytetä niin että tungetaan vanua sisään niin paljon kuin vain mahtuu. Jos niin teette, on ihan oma vikanne jos heppa näyttää virtahevolta. Sit'paitsi itsepä olette hevosenne ostaneet ja todennäköisesti nähneet siitä kuvia. Mikäli kuvia ei mielestänne ole tarpeeksi, pyytäkää ihmeessä lisää.

Sitten yksi asia vielä. Itsetuhoisuus. Instagramissa. Kepparitilillä. Ei.
jos ootte oikeesti masentuneita, hankkikaa apua. Älkää kirjoittako siitä instaan. Instagramissa voi ilmiantaa itsetuhoisuuteen liittyvästä sisällöstä. Ja sen mä teen heti kun semmosta näen. Se ei kuulu instaan. Piste.

Olen pahoillani jos teksti loukkasi jotakuta. Anteeksi myös vahva kielenkäyttö, kirjoitin tän kiukkuisena yöllä.
Kuvissa muuten esiintyy uusi heponen Samppa ja täällä blogin puolella hieman tuntemattomampi Minni, jota tosin monet ovat varmasti saaneet instassa tuijotella ihan tarpeeksi :D

Uusi banneri!

Olikin varmaan jo aika vahtaa syksyisempään banneriin. Vaikka ei tuo järin syksyinen ole kuviltaan, siinä on sentään oranssia!
(En muuten tajua mitä rantakuvan laadulle tapahtui. Koon muuttaminen ja kännykästä koneelle siirtäminen saattavat vaikuttaa asiaan)

Pieni kysymyspostaus

Pyysin tuossa muutama kuukausi sitten Instagramissa kysymyksiä kysymyspostausta varten. Ihan sopivastihan niitä tuli. Näihin oli aika mukava vastailla, pitää tehdä kysymyspostauksia useamminki :) Olisin toivonyut vielä enemmän keppihevosten ulkopuoliseen elämään liittyviä kysymyksiä, mutta hyvä näinkin.

Montako ponia/heppaa?
Löytyy vissiin 15, liikaaa :D

Lempihepo?
Fredi ja Chasse on varmaan lemppareita tällä hetkellä. Allulla on kyllä eniten tunnearvoa, mutta en tykkkää mennä sillä kun se on niin kevyt.

Miksi aloitit kepparit?
Siskopuoli innostui ensiksi ja halusi kepparin. Oltiin kuin paita ja peppu sillon ja päätin siltä seisomalta että minäkin haluan. Niinpä seuraavana päivänä tassuteltiin lelukauppaan, mutta kepparit olivatkin harmiksemme loppu. Päädyimme sitten hieman vastahakoisesti tekemään ne itse. Ihastuimme kuitenkin heppoihimme täysin, ja pian teimmekin seuraavat ja taas lisää...

Uitatko koskaan keppareitasi?
En uita, täällä lähellä ei ole mitään kivaa rantaa jossa sitä voisi tehdä. Jos olisi niin varmasti kävisin kahlailemassa!

Onko laitumillasi keppareidesi mahdollista saada vettä vai onko sinulla edes laitumia?
Ei ole laitumia :D Joskus oli kyllä tarha mutta en käyttänyt sitä oikein muuhun kuin heppojen kuvaamiseen. Eikä sielläkään ollut vettä.

Kumpi mielummin, paljon vai vähän keppareita tallissa?
Mielummin pitäisin määrän alle kymmenenä, heppoja on vähän kertynyt kun en tiedäö kenet raaskisin myydä :D Eli vähän heppoja kiitos.

Pitkä harja vai lyhyt harja keppareilla?
Varmaan lyhyt, ratsuharjat on niin kivoja ja sporttisia. Pitkätkin harjat ovat kyllä tosi nättejä, varsinkin jostain ohuemmasta langasta tehtynä. Kunhan ei kuitenkaan mennä liiallisuuksiin, Metriharjat on musta kamalia, varsinkin tehtyinä jostain raskaammasta langasta.

Koulu- vai esteratsastus? 
Tavoitteellisesti koulu. Esteet on kivaa virkistystä, varsinkin vähän rauhallisemmassa tahdissa hypättynä, kaahaamisesta en juurikaan välitä :D Koulu kuitenkin kiinnostaa enemmän ja pärjän siinä paremmin.

Jos säästäisit yhden tämänhetkisistä hevosista ja muut joutuisit kirjaimellisesti laittamaan roskiin, kuka se olisi?
Apua, vaikea kysymys. Varmaan kuitenkin säästäisin Allun, onhan se ollut mulla neljä vuotta ja aika tärkeä hepsu. Simba tai Fredi ovat kyllä kivempiä ratsastaa ja tärkeitä nekin, varsinkin Fredi on vieläpä aika onnistunut. Kai se olisi silti Allu joka jäisi jäljelle, en mä sitä palleroa vosi heittää pois.

Miksi harrastat keppareita?
Koska tää on ihana harrastus! Tästä on tullut vaan tosi tärkeä harrastus mulle. Harrastaminen on mulle mieluisaa, joten miksi lopettaakaan?

Mikä oli ihan ensimmäinen kepparisi? 
Kaupasta ostettu Black Pepper "Pippuri", sain sen synttärilahjaksi kai neljävuotiaana. Pikku Kakkosessa tai vastaavassa näytettiin keppareilla ratsastavia tyttöjä, joilla oli iiihanat pitkät hännät. Oli se vähän pettymys kun olin halunnut nimenomaan hännällisen kepparin ja Pippurlla ei sitä ollut, mutta kovassa käytössä se oli silti. Eka itsetehty olikin sitten arabiori Nice Day "Nappi" josta varsinainen keppariharrastukseni alkoiki :)

Minkä ikänen oot?
17 vielä, täytän elokuussa 18

Harrastatko ratsastusta?
Kyllä, käyn tunneilla kerran viikossa että taidot kehittyy, lisäksi omat hepat pihassa joten niillä tietysti ratsastelen. 

Kenen tekemistä keppareista tykkäät eniten?
Apua, tykkään niin monen hepoista. Ehkä lemppareita on kuitenkin Kht Vermillonin Navyn tekemät hepat, niissä on jotain mikä miellyttää mun silmää tosi paljon. Kht Mekkalan Hatin hevoset on myös tosi söpöjä, samoin Kuunvarjon Nean, Iisan Tallin Sailan, Aphén Joeyn, Aryanan Mysterin... Mutta joo, kyllä Navyn hepat on ykkösiä!

Onko sulla tavoitteita tulevia harrastusvuosia varten?
Kehittyä. Haluan kehittyä niin heppojen teossa kuin omassa ratsastuksessanikin. Omatekemä KMF-arvonimen saanut heppa tallissa ja muutama lisäruusuke seinälle olisivat ihan huippujuttu. Lisäksi tulevaisuudessa toivotavasti pyöritän aktiivisemmin tilari- ja myyntitoimintaa, olisin saanut hevosmäärän vähennettyä kymmeneen ja tuben tilaajamäärä kasvaisi reilusti. Haluaisin myös kisata aktiivisemmin. Lisäksi toivoisin tutustuvani muihin Salon harrastajiin.

Mitkä on ollu hienoimpia hetkiä tän harrastuksen parissa?
Tähän kysymykseen mietin pitkään vastausta. Niitä on monta. Ainakin ekana tulee mieleen ensimmäiset ulkopuoliset kisat vuonna 2011. Silloin olin ekaa kertaa tekemisissä muiden harrastajien kanssa, jotka olivat vieläpä samalta paikkakunnalta. Mitään ystävyyssuhteita ei muodostunut, mutta hauskaa oli. Noissa kisoissa hyppäsin myös metrin ekaa kertaa, ilman heppaa tosin. Se oli kuitenkin mulle suuri saavutus. Proton ja Yayn valmistuminen oli myös mukavaa, silloin tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että tältä mä haluan mun heppojen näyttävän. Samoin sijoittuminen kisoissa esteiden tyyliluokassa ensimmäiseksi vuonna 2013 ja sijoittuminen kolmanneksi Intermediate-koululuokassa vuonna 2015 olivat mukavia kokemuksia, sillä monet tekivät huippuhyviä suorituksia enkä todellakaan uskonut sijoittuvani. Lisäksi Dixien sijoittuminen virallisissa näyttelyissä sai aikaan sen mahtavan onnistumisen tunteen. Kaikki pienetkin kehut on jäänyt mulle myös hyvin mieleen, on upeaa kun kehittyy tai onnistuu jossain ja muutkin huomaavat sen!

Miten vanhempasi suhtautuvat tähän harrastukseen?
Ihan hyvin. Isä heittää yleensä kisoihin ja on monesti kehunut kuinka hyvä harrastus tää on. Äiti on myös aika kiinnostunut, mutta isäpuoli ei ehkä ihan täysin ymmärrä ja vaikuttaa että oon sen mielestä liian vanha tämmöseen, vähättelee yms. Ei kuitenkaan onneksi pahasti.

Kuka hepoistasi on sellainen jolla voi mennä mitä vaan, milloin vain ja missä vaan?
Fredi varmaan, tuntuu että siltä luonnistuu mikä vaan.

Lempikauppasi Salon seudulla?
Salon Nappi kai, söpö tilpehöörikauppa (ja tietääkseni ainoa josta saa solkia). Harmi vaan että varsinkin soljet, lukot ja muut metalliosat ovat melko kalliita.

Vaativin tekemäsi hevonen? 
Varmaan Pyylevä, sen merkin kanssa piti hieman pähkäillä. Olin ponia ennen tehnyt vain yhden hevosen upotetulla merkillä. 

Onnistunein kepparisi?
Fredi, se on aika nätti ja sillä on kiva ilme :)

Minkä ikänen oot?
17 vielä, täytän elokuussa 18

Harrastatko ratsastusta?
Kyllä, käyn tunneilla kerran viikossa että taidot kehittyy, lisäksi omat hepat pihassa joten niillä tietysti ratsastelen. 

Mitä muuta harrastat kuin keppihevosia?
Ratsastusta ja piirtämistä lähinnä, lisäksi kerään pienoismallihevosia ja My Little Ponyja :) Virtuallitalleilenkin jonkin verran, mutta en niin aktiivisesti että voisin sanoa sitä ihan harrastukseksi.