Otsikko on kyllä niin omaperäinen ettäh... Mutta asian ydin tulee ainakin selväksi. Ja kuvaton postaus koska kuvia ei ole. Koksa en jaksanut raahata kameraa mukana. Joten anteeksi.
Elisiis, tuolloin liikutin pitkästä aikaa Racon, ja herrallahan oli virtaa! Yhden vesilätäkön ohi ei vaan voinut mennä, sieltähän kurkisti kauhea mörkö! Harmi vaan että kaikkki kentät olivat peilijäässä, joten suuntasimme oikeitten heppojen kentälle. Pikkusisko tuli mukaan oman kepparinsa kanssa. Koitettiin sitten kovalla ja epätasaisella kentällä pysyä parhaamme mukaan pystyssä. Väännettiin jotakin epämääräistä koulua oikeitten heppojen keskiympyräuralla välillä kompuroiden, kunnes päätin pystyttää pari estettä (kyllä, erittäin viisasta epätasaisella kentällä). Puomeina käytin aurauskeppejä kuten yleensäkin, mutta tolppina toimivat tällä kertaa oikeitten hevosten blockit. Tein myös siskolleni pikkuisen, ehkä kymmenen sentin korkuisen esteen (vasta kolmevuotias). Hypättiin 60 cm ensin yksitäisenä pystynä. Hieman tahmeasti yli mentiin, johtuikohan huonosta pohjasta vai siitä, että olen koko talven ottanut vähän rennommin. Okserina sama este menikin paljon paremmin, taisi olla Racosta houkuttelevamman näköinen kuin pelkkä pysty. Lopulta tein 60 sentin kolmoissarjan, ja pompittiin sitten sen yli pariin kertaan. Huonolla menestyksellä. Poni sekoili askelissaan toisen ja kolmannen esteen välillä, joten viimeinen este meni aina säheltäen. Päätin hypätä esteen vielä kerran suhteellisen siedettävästi, ja korjattiin pikkusiskon avustuksella esteet pois. Loppuverkkasin vielä rennolla ravilla pitkin ohjin, ja kävelin sen jälkeen muutaman minuutin. Talutettiin yhdessä siskon kanssa hepolaiset talliin ja sanottiin hyvät yöt jokaiselle erikseen, kun hän näin halusi :DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti