Uus poni ja pomppuja

Päätin tänään siis pomppia enkkoja, kun oli sellanen fiilis. Heppana toimi Allupoika, jonka oon todennu luottohepaks noissa enkkayrityksissä. Lämppäsin ponia 70- ja 90-senttisillä jotka sujuivat oikein hienosti. Tavoitteena oli mulla päästä metri, hepan kanssa siis, ilman heppaa onnistuu kyllä. Koitin estettä aivan liian monta kertaa, huonolla menestyksellä. Ketutti vieläpä se, että yli pääseminen oli aivan pienestä kiinni. Videolta kun näitä katsoin, oikea jalka teki hieman turhan lyhyen ja matalan loikan, jonka takia este putosi. Jos saisi sitä loikkaa kymmenen senttiä pidemmäksi ja viis senttiä korkeammaksi niin... Jaksoin mä hampaat irvessä monta kertaa yrittää, kunnes tuli stoppi, kun oma rohkeus petti. Esteen päällä tuli sellanen tunne, että nyt ei mennyt putkeen, mä lennän nurin. Jotenkin onnistuin pitämään tasapainon laskeutuessa, mutta läheltä liippasi, että olisin lentänyt naama tai kylki edellä soraan. Ei kovin hokutteleva ajatus. Sydän hakkas sen jälkeen siihen malliin, että päätin että nyt loppu. Niinpä mä juoksin sisään pillittämään keräsin esteet pois ja kuvailin pari pätkää uudesta hepasta, joka onkin postauksen toinen aihe.

Trala en ehi laittaa enempää kuvia muttaah tommonen. Hurlumhei, suokki-ori, monté-painotteinen. Iha muksa pörröharja (: