En olisi uskonut silloin vuonna 2008, että vielä yli kuuden vuoden jälkeen näillä otuksilla pomppisin pitkin pihoja. Sitä kuitenkin teen edelleen. En ehkä suhtaudu tähän enää samalla tavalla kuin aikoinaan, ja kulta-ajat taitavat ola takana päin. Toisaalta olen saanut harrastukseeni uusia ulottuvuuksia, vuonna 2011, kun rekisteröidyin Suomen keppihevosfoorumille, 2012, kun aloitin kisaamisen suht aktiivisesti ja varsinkin vuonna 2014, jolloin tutustuin moniin uusiin keppihevosharrastajiin, joista monet ovat minulle nykyään hyvin tärkeitä. Harrastuksesta on tullut ihan älyttömän rakas minulle, ja siitä on ollut paljon hyötyä.
Totta kai kepparit ovat parantaneet kuntoani ja alavartalon lihaksistoa sekä pitäneet minut normaalipainoisena. Tykkään todella paljon jaloistani, ja olen saanut niistä kehujakin :D Olisin varmasti ilman keppareita liikuntaa harrastamaton, lihakseton sohvaperuna, joka käy ratsastastamassa oikeilla hevosilla kerran-pari viikossa, ja lopun ajan istuu naama kiinni koneessa.
Tärkeintä, mitä kepparit ovat minulle tuoneet, ovat kuitenkin kaverit. Tärkeimpiin kavereihini olen tutustunut nimenomaan keppihevosten kautta. Kaikkki ovat mahtavia persoonia, ja on ihanaa, kun kaikkia yhdistää sama kiinnostuksenkohde. Löytyy multa toki muitakin kavereita kun keppariharrastajia, mutta he eivät ole muodostuneet yhtä tärkeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti