Rollkur ja peräänanto keppihevosilla

Mä olen keppareilla ehdottomasti kouluihminen. Koulua tulee mentyä näistä lajeista ehdottomasti eniten. Sen jälkeen tulevat esteet ja maastoilu sekä vähän erikoisemmat lajit. Koulussa viehättää sen vaivattomuus. Voit mennä vaikka pilkkopimeässä tai kamalassa kiireessä talliin, hakea hepan ja ruveta treenaamaan. Ei esteiden kantoa, ei pitkää kävelymatkaa maastoradalle, ainoa mitkä tarvitset on hyvät kengät ja keppari. Lisäksi olen itse rakenteeltani enemmän tämmöistä "kouluratsutyyppiä", mulla on raskas ja leveä luusto (kiitos iskä), olen melko pitkä enkä kovin pieni ja hintelä, niinkuin monet näistä estetykeistä tuntuvat olevan. Tottakai pieni keho on helpompi ponnistaa isojenkin esteiden yli, ja nuoret ovat muutenkin ketterämpiä.Tällaisena jo keppihevosveteraani-ikäisenä ei oikein noille nuoremmille esteillä pärjää, mutta koulussa sentään tulee usein sijoitus. Ehkä menestys on kannustanut treenaamaan vielä ahkerammin.

Tyylinäytettä vuodelta 2013.  Ei mitään täydellistä menoa, mutta mitäs tuosta. Tämä on edelleenkin editoimistani videoista yksi suosikeistani. Muistan vieläkin sen fiiliksen kun kuvasin noita klippejä. Oli aurinkoinen ja kaunis kesäilta, lempeä tuuli puhalsi ja minä kuuntelin kuulokkeistani Phaelehin Afterglow-kappaletta, joka tässä videossakin soi. Haluan kesän takaisin.

Keppihevosharrastajien keskuudessa on puhuttu paljon keppihevosten peräänannosta ja rollkurista. Peräänantohan on käsittääkseni lähes kaikissa ratsastuksen lajeissa se hevosen ihanteellinen tapa liikkua, selkälihaksiaan ja takaosaansa käyttäen. Hevosen peräänantohan on kaikilla oikein tehtynä suht samanlainen ja helppo ulkopuolisenkin huomata, jos on edes hiukan kokemusta hevosista. Mutta keppareilla asia onkin hieman eri, sillä sitä yhtä oikeaa tapaa ei ole. Kaikki eivät edes keppareilla mietikään mitään peräänantoa, jotkut tekevät sen nostamalla päätä, toiset laskemalla, jotkut muuttavat askeliaan, jotkut vetävät kepparin kaulaa kaarelle. Tapoja on monia. Keppariharrastuksessa peräänanto ei kuitenkaan ole niin tärkeässä asemassa kuin hevosilla, en ole esimerkiksi koskaan nähnyt kouluratsastusluokissa arvosteltavan sitä. Hieman hankalaa se olisikin, sillä näkemyksiä on niin monia. 

Miten minä sitten sen teen? Itse ratsastan keppihepat muotoon aika nopeasti, yleensä alkuverryttelyn aikana taivuttelemalla erilaisille volteille ja pääty-ympyröille ja ohjaamalla päätä ohjalla hieman alas. Yleensä aluksi mun hepat kulkee aika pää pilvissä (poikkeuksena kouluhevoset, jotka menee muotoon melkeen heti), mutta laskeutuu eteen alas aika nopeasti, että päästään hommiin. Sitten kun tää on hoidettu, niin aletaan tekemään niitä vaativampia tehtäviä. 

Yleensä peräänannossa vahvistan hieman tuntumaa, niin että pää menee hiukan kaulaa kohti, mutta vain ihan hiukan. Kaikilla hevosilla en tätä edes tee, erityisesti, jos kyseessä on jonkun toisen heppa. Lisäksi nostan tai lasken kepin lähes vaakatasoon, mutta kuitenkin hieman nousevaksi. Jos se on täysin vaakatasossa, heppa kulkee jo kuolaimen takana. Isoimpana osana heppojeni peräänantoon liittyy liikkeet. Vaikka en mitään noista muista teksisikään, niin peräänannossa liikkeet muuttuvat joustavammiksi ja päkiä laskeutuu ensin maahan. Koko keho tekee töitä, En yleensä tosin yleensä siinä vaiheessa ajattele tätä peräänantona, niin vain tapahtuu kun alkuverkat on hoidettu ja aletaan tositoimiin. Peräänannoksi sen kuitenkin voisi ehkä oikeillakin hevosilla laskea, joten miksei keppareillakin? Maastossa en tätä tee, harvoin myöskään esteillä, ellei ole tyyliharjoittelusta kyse.

Entä sitten tämä rollkur? Rollkurhan on hevosen vetämistä muotoon luotiviivan taakse, eli se ei ole oikeaoppinen peräänanto ja hevoselle vieläpä kivulias. Oikeilla hevosilla olen tosiaan rollkuria ja muitakin kovia keinoja ja välineitä vastaan, mutta luonnollisesti kepparithan eivät tunne kipua. Mun puolesta ihmiset saa kepparit vääntää millaiselle mutkalle tahansa, käyttää vaikka ketjua kuolaimina ja mätkiä raipalla niin paljon kuin sielu sietää. Ne on keppareita, ei ne siihen kuole. Itse en kuitenkaan esimerkiksi rullausta harrasta keppareilla paitsi läpällä joskus. Ei siksi, että "kepparit kärsisivät", vaan koska en pidä siitä, miltä se näyttää ja pelaan varman päälle täytteiden suhteen. Ei huvittaisi alkaa täyttämään hevosta uudelleen vain sen takia, että sillä on sisälmykset lähteneet liikkeeelle rullauksen vuoksi :D Tottakai täyttötapa ja vanun laatu vaikuttaa siihen, miten hevonen kestää. Omat heppani eivät ole kovin tiiviisti täytettyjä, joten vanuilla on tilaa lähteä elelemään omaa elämäänsä, ja hevosen kaulan ja posken väliin jää tyhjä kolo.

Toivottavasti tykkäsitte tästä mielipidepostauksesta, ja pahoittelen, jos tietoni on väärää joissakin kohdissa, en ole mikään huippuatsastaja ja hädin tuskin itsekään saan hevosta peräänantoon, tietoni perustuu pitkään hevostaustaani ja pikaiseen googletteluun c: