Vanuaivot

torstai 21. toukokuuta 2015

RaRan koulumestauudet 9.5

Hieman myöhässä olen tämän kanssa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Kyseisenä lauantaina siis heräsin aikaisin aamulla ja matkasin junalla kohti Espoota uusin hepsu mukanani. Matka sujui oikein mukavasti. Köröttelin tunnin junalla, jonka jälkeen vaihdoin bussiin. Siellä sitten jännittyneenä istuin kännykkää käsissä puristaen, ja kattelin Google mapsista että missäköhän kohtaa kuuluu jäädä pois. Bussista hyppäsin noin tuntia ennen kisoja, jonka jälkeen sain puoli tuntia mukavasti kulutettua yhtä lyhyttä polkua tutkiessa ja Maikin taloa etsiessä. Nopeastihan sen tunnisti, harvan talon seinässä roikkuu joukko papereita :D Taisin saapua ensimmäisten joukossa.

Pian paikalle saapui tuttu porukka, joiden kanssa juttelin hetken. Kertailin hermostuneena ratoja ja tuskailin jalkojani, jotka olivat ihan älyttömän kipeät ja jäykät kuin rautakanki (ei kannata treenata viikon ajan yli tuntia päivässä tasapohjaisilla kengillä ja vieläpä todella huonoilla alku- ja loppuverkoilla). En saanut sitten koipiani vetreiksi ollenkaan joka näkyi kyllä tuloksissa. Ratojakaan en muistanut kunnolla. Joka tapauksessa ensimmäisessä luokassa eli helppo A:ssa selviydyin muistaakseni viidenneksi, muut luokat menivätkin huonommin. Vaikeassa B:ssä olin muistaakseni aika häntäpäässä ja GP:ssä unohdin sitten radan aika pian :D

Viimeisenä oli instrumentaaliseen musiikkiin mentävä kür. Oli muuten mielenkiintoista katottavaa, tällaisia saisi olla enemmänkin! Ohjelmaani olin oikestaan treenannut jo pari kuukautta, mutta onnistuin kyllä kusemaan senkin aika pahasti. Unohdin jälleen radalla oikeastaan kaiken mitä olin opetellut, ja vedin koko radan lähinnä improna. Lopussa olin todella poikki, ja se näkyi. Tulin neljänneksi eli toisin sanoen kürin viimeiseksi. Sain kuitenkin muilta kisaajilta ihan kamalasti kehuja joten olin itseasiassa hieman yllättynyt sijoituksestani. Musiikillisesta toteutuksesta tuli kuitenkin ysi, jee! Musiikkina olin käyttänyt How To Train Your Dragonin soundtrackia. Päätin tehdä samoin kuin oikeidenkin hevosten kürissa, eli musiikki koostui monesta kappaleesta. Tulen varmasti menemään ohjelman toistekin, toivottavasti vähän paremmin, ja tekemään samanlaisia kür-musiikkeja jatkossakin.

En kyllä edes muista milloin viimeksi olisivat menneet koululuokat näin huonosti. Koulupuoli on kuitenkin mulla se vahvempi, ja yleensä menestyn koululuokissa ihan kohtuuhyvin. Nämä kisat nyt menivät sitten vähän tavallista huonommin, mutta sellasta sattuu. Treeniä vaan lisää. Ensin kyllä yritän hoitaa nämä kipeät kinttuni sellaiseen kuntoon että pystyy koulua menemään, ilmeisesti rasittuivat treenailuista niin paljon että nilkkojen ojentaminen etenkin ravissa tuntuu tosi ilkeeltä.Nyt sitte lepoa ja sitte alkaa taas koulutreenit!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Keppihevosharrastuksen merkitys minulle

Joskus tulee mietittyä, millaista elämäni olisi, jos näitä vanupäitä ei olisi olemassa, tai en olisi koskaan harrastusta aloittanutkaan. Miten kuluttaisin aikaani? Olisiko mulla näin paljon ystäviä?

En olisi uskonut silloin vuonna 2008, että vielä yli kuuden vuoden jälkeen näillä otuksilla pomppisin pitkin pihoja. Sitä kuitenkin teen edelleen. En ehkä suhtaudu tähän enää samalla tavalla kuin aikoinaan, ja kulta-ajat taitavat ola takana päin. Toisaalta olen saanut harrastukseeni uusia ulottuvuuksia, vuonna 2011, kun rekisteröidyin Suomen keppihevosfoorumille, 2012, kun aloitin kisaamisen suht aktiivisesti ja varsinkin vuonna 2014, jolloin tutustuin moniin uusiin keppihevosharrastajiin, joista monet ovat minulle nykyään hyvin tärkeitä. Harrastuksesta on tullut ihan älyttömän rakas minulle, ja siitä on ollut paljon hyötyä.

Mulla on syntymästä asti ollut huono tasapaino ja olin motorisen kehityksen kannalta hieman jäljessä muista. Opin esimerkiksi uimisen ja pyörällä ajon ikätovereita myöhemmin. Lisäksi olen kärsinyt ryhtiongelmista ja selkäni on ollut aivan mutkalla. Keppihevoset ovat parantaneet sekä motoriikkaa että ryhtiäni huimasti, nykyään kummankaan kanssa ei ole ongelmia. Tosin mikä tahansa liikuntaharrastus olisi varmasti tehnyt saman. Kepparit vaan olivat "se juttu".

Totta kai kepparit ovat parantaneet kuntoani ja alavartalon lihaksistoa sekä pitäneet minut normaalipainoisena. Tykkään todella paljon jaloistani, ja olen saanut niistä kehujakin :D Olisin varmasti ilman keppareita liikuntaa harrastamaton, lihakseton sohvaperuna, joka käy ratsastastamassa oikeilla hevosilla kerran-pari viikossa, ja lopun ajan istuu naama kiinni koneessa.

Tärkeintä, mitä kepparit ovat minulle tuoneet, ovat kuitenkin kaverit. Tärkeimpiin kavereihini olen tutustunut nimenomaan keppihevosten kautta. Kaikkki ovat mahtavia persoonia, ja on ihanaa, kun kaikkia yhdistää sama kiinnostuksenkohde. Löytyy multa toki muitakin kavereita kun keppariharrastajia, mutta he eivät ole muodostuneet yhtä tärkeiksi.

Tiivistettynä, mitä nämä vanupäät sitten minulle merkitsevät? Paljon. Piirtämisen jälkeen tämä on pisimpään ja säännöllisimpänä jatkunut harrastukseni, josta en ole pitänyt pitkiä taukoja. Kepparit ovat hyödyllinen ja hauska harrastus, mitään haittaa tästä ei ole tähän mennessä minulle aiheutunut, enkä ole vakavissani lopetusta harkinnut. Toki tulee mietittyä silloin tällöin, että kauanko tätä jaksan, ja vastauksen tiedän jo. Jatkan tätä niin kauan, kun se on aidosti kivaa ja mahdollista. Enköhän jatka harrastusta vielä URL-puiolella lopettamisen jälkeenkin.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Rollkur ja peräänanto keppihevosilla

Mä olen keppareilla ehdottomasti kouluihminen. Koulua tulee mentyä näistä lajeista ehdottomasti eniten. Sen jälkeen tulevat esteet ja maastoilu sekä vähän erikoisemmat lajit. Koulussa viehättää sen vaivattomuus. Voit mennä vaikka pilkkopimeässä tai kamalassa kiireessä talliin, hakea hepan ja ruveta treenaamaan. Ei esteiden kantoa, ei pitkää kävelymatkaa maastoradalle, ainoa mitkä tarvitset on hyvät kengät ja keppari. Lisäksi olen itse rakenteeltani enemmän tämmöistä "kouluratsutyyppiä", mulla on raskas ja leveä luusto (kiitos iskä), olen melko pitkä enkä kovin pieni ja hintelä, niinkuin monet näistä estetykeistä tuntuvat olevan. Tottakai pieni keho on helpompi ponnistaa isojenkin esteiden yli, ja nuoret ovat muutenkin ketterämpiä.Tällaisena jo keppihevosveteraani-ikäisenä ei oikein noille nuoremmille esteillä pärjää, mutta koulussa sentään tulee usein sijoitus. Ehkä menestys on kannustanut treenaamaan vielä ahkerammin.

Tyylinäytettä vuodelta 2013. Ei mitään täydellistä menoa, mutta mitäs tuosta. Tämä on edelleenkin editoimistani videoista yksi suosikeistani. Muistan vieläkin sen fiiliksen kun kuvasin noita klippejä. Oli aurinkoinen ja kaunis kesäilta, lempeä tuuli puhalsi ja minä kuuntelin kuulokkeistani Phaelehin Afterglow-kappaletta, joka tässä videossakin soi. Haluan kesän takaisin.

Keppihevosharrastajien keskuudessa on puhuttu paljon keppihevosten peräänannosta ja rollkurista. Peräänantohan on käsittääkseni lähes kaikissa ratsastuksen lajeissa se hevosen ihanteellinen tapa liikkua, selkälihaksiaan ja takaosaansa käyttäen. Hevosen peräänantohan on kaikilla oikein tehtynä suht samanlainen ja helppo ulkopuolisenkin huomata, jos on edes hiukan kokemusta hevosista. Mutta keppareilla asia onkin hieman eri, sillä sitä yhtä oikeaa tapaa ei ole. Kaikki eivät edes keppareilla mietikään mitään peräänantoa, jotkut tekevät sen nostamalla päätä, toiset laskemalla, jotkut muuttavat askeliaan, jotkut vetävät kepparin kaulaa kaarelle. Tapoja on monia. Keppariharrastuksessa peräänanto ei kuitenkaan ole niin tärkeässä asemassa kuin hevosilla, en ole esimerkiksi koskaan nähnyt kouluratsastusluokissa arvosteltavan sitä. Hieman hankalaa se olisikin, sillä näkemyksiä on niin monia.

Miten minä sitten sen teen? Itse ratsastan keppihepat muotoon aika nopeasti, yleensä alkuverryttelyn aikana taivuttelemalla erilaisille volteille ja pääty-ympyröille ja ohjaamalla päätä ohjalla hieman alas. Yleensä aluksi mun hepat kulkee aika pää pilvissä (poikkeuksena kouluhevoset, jotka menee muotoon melkeen heti), mutta laskeutuu eteen alas aika nopeasti, että päästään hommiin. Sitten kun tää on hoidettu, niin aletaan tekemään niitä vaativampia tehtäviä.

Yleensä peräänannossa vahvistan hieman tuntumaa, niin että pää menee hiukan kaulaa kohti, mutta vain ihan hiukan. Kaikilla hevosilla en tätä edes tee, erityisesti, jos kyseessä on jonkun toisen heppa. Lisäksi nostan tai lasken kepin lähes vaakatasoon, mutta kuitenkin hieman nousevaksi. Jos se on täysin vaakatasossa, heppa kulkee jo kuolaimen takana. Isoimpana osana heppojeni peräänantoon liittyy liikkeet. Vaikka en mitään noista muista teksisikään, niin peräänannossa liikkeet muuttuvat joustavammiksi ja päkiä laskeutuu ensin maahan. Koko keho tekee töitä, En yleensä tosin yleensä siinä vaiheessa ajattele tätä peräänantona, niin vain tapahtuu kun alkuverkat on hoidettu ja aletaan tositoimiin. Peräänannoksi sen kuitenkin voisi ehkä oikeillakin hevosilla laskea, joten miksei keppareillakin? Maastossa en tätä tee, harvoin myöskään esteillä, ellei ole tyyliharjoittelusta kyse.

Entä sitten tämä rollkur? Rollkurhan on hevosen vetämistä muotoon luotiviivan taakse, eli se ei ole oikeaoppinen peräänanto ja hevoselle vieläpä kivulias. Oikeilla hevosilla olen tosiaan rollkuria ja muitakin kovia keinoja ja välineitä vastaan, mutta luonnollisesti kepparithan eivät tunne kipua. Mun puolesta ihmiset saa kepparit vääntää millaiselle mutkalle tahansa, käyttää vaikka ketjua kuolaimina ja mätkiä raipalla niin paljon kuin sielu sietää. Ne on keppareita, ei ne siihen kuole. Itse en kuitenkaan esimerkiksi rullausta harrasta keppareilla paitsi läpällä joskus. Ei siksi, että "kepparit kärsisivät", vaan koska en pidä siitä, miltä se näyttää ja pelaan varman päälle täytteiden suhteen. Ei huvittaisi alkaa täyttämään hevosta uudelleen vain sen takia, että sillä on sisälmykset lähteneet liikkeeelle rullauksen vuoksi :D Tottakai täyttötapa ja vanun laatu vaikuttaa siihen, miten hevonen kestää. Omat heppani eivät ole kovin tiiviisti täytettyjä, joten vanuilla on tilaa lähteä elelemään omaa elämäänsä, ja hevosen kaulan ja posken väliin jää tyhjä kolo.

Toivottavasti tykkäsitte tästä mielipidepostauksesta, ja pahoittelen, jos tietoni on väärää joissakin kohdissa, en ole mikään huippuatsastaja ja hädin tuskin itsekään saan hevosta peräänantoon, tietoni perustuu pitkään hevostaustaani ja pikaiseen googletteluun c: